Henkilöjuttuja ja -haastatteluita tehdään usein tunnetuista, julkisuudessa olevista henkilöistä, kuten poliitikoista, näyttelijöistä, muusikoista, taiteilijoista tai yritysjohtajista. Henkilöjutuissa kiinnostavuus on keskeinen kriteeri. Henkilöjuttu voidaan tehdä myös oman alansa kiinnostavasta asiantuntijasta tai niin sanotusta tavallisesta henkilöstä, jos hänelle on sattunut jotain kiinnostavaa.
Toinen keskeinen kriteeri on ajankohtaisuus. Henkilöjuttuja tehdään usein silloin, jos esimerkiksi kirjailijalta on ilmestynyt uusi kirja tai artistilta levy. Tämä johtuu osin myös siitä, että esimerkiksi kirjailijat ja artistit haluavat markkinoida haastatteluilla uusia tuotoksiaan eivätkä edes suostu antamaan haastatteluja muulloin kuin kirjan- tai levynjulkaisun alla.
Taustahaastattelut ovat tärkeitä
Henkilöjuttuja on hyvin eri pituisia. Kun esimerkiksi uusi hallitus muodostetaan, on usein tapana julkaista kaikista ministereistä lyhyet henkilöjutut, joita voisi kutsua myös esittelyiksi. Toisessa ääripäässä ovat pitkät, monen sivun mittaiset henkilöjutut.
Yksi hyvin vakiintunut henkilöjuttujen muoto ovat syntymäpäivähaastattelut. Syntymäpäivähaastattelu julkaistaan nimensä mukaisesti haastateltavan syntymäpäivän kunniaksi. Henkilöjutuissa on myös usein mukana faktalaatikko, jossa kerrotaan henkilöstä perustiedot, kuten ikä, perhetilanne ja harrastukset.
Henkilöjuttuun voidaan hankkia tietoa monilla eri tavoilla. Usein henkilöjutuissa on haastateltu henkilöä itseään, mutta haastattelussa saatuja tietoja olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä täydentää muilla haastatteluilla ja kirjallisilla lähteillä, kuten esimerkiksi virallisilla asiakirjoilla ja vanhoilla lehtijutuilla. Joskus henkilöjuttu voidaan kirjoittaa niin, ettei jutun päähenkilöä itseään haastatella juttuun lainkaan. Näin toimitaan esimerkiksi silloin, jos henkilöltä itseltään ei syystä tai toisesta saada haastattelua.
Kuva kertoo jotain olennaista haastateltavasta
Visuaalisuus on henkilöjutuissa tärkeässä roolissa. Tyypillisin henkilöjutun kuvitus on henkilökuva eli potretti. Parhaimmillaan henkilökuva kertoo jotain oleellista kuvattavasta henkilöstä, hänen persoonastaan ja elämästään.
Kuva voidaan ottaa joko studiossa tai jossain haastateltavalle merkityksellisessä paikassa. Henkilöjutuissa voidaan käyttää kuvituksena myös arkistokuvia.
Joissain tapauksissa jutun kuvituksena voi myös olla karikatyyrinen eli henkilön piirteitä liioitteleva piirros. Tällaista kuvitusta voidaan käyttää esimerkiksi silloin, jos poliitikosta on tehty henkilöjuttu, johon häntä ei ole haastateltu.
)
