Journalismi sosiaalisessa mediassa
Sosiaalinen media linkittyy journalismiin monella tavalla: somessa markkinoidaan omia juttuja, siellä julkaistaan nimenomaan sosiaaliseen mediaan tehtyjä juttuja ja sitä käytetään tiedon hankintaan ja juttujen tekemiseen.
Nykypäivänä on lähes mahdoton ajatella, että journalismia tehtäisiin kokonaan irrallaan sosiaalisesta mediasta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun juttu on julkaistu, se yleensä päätyy sosiaaliseen mediaan joko toimituksen, toimittajan tai lukijan jakamana.
Vaikka toistaiseksi sosiaalista mediaa hyödynnetään Suomessa toimituksissa lähinnä juttujen jakamiseen ja paikoin materiaalien keräämiseen, on myös jonkin verran sosiaaliselle medialle ominaisia juttutyyppejä, joita hyödyntävät sellaiset mediatalot, jotka tekevät journalismia suoraan sosiaalisen median alustoille, kuten Youtubeen, Tiktokiin tai Instagramiin.
Nämä juttutyypit toisaalta ammentavat perinteisistä journalistisista juttutyypeistä, toisaalta muistuttavat muodoltaan esimerkiksi tubettajien luomaa sisältöä. Journalismia ne ovat silloin, kun niiden julkaisija on sitoutunut journalismin eettisiin periaatteisiin.
”Sosiaalisessa mediassa perinteinen ajatus juttutyypistä saattaa tuntua hämärältä, koska journalismi voi tapahtua keskusteluissa ja vuorovaikutuksessa.”
Essi Rundgren, somestrategi, Demi
Somen juttutyyppejä, joita käytetään myös journalismissa:
- Q&A, eli questions & answers -jutuissa esimerkiksi asiantuntija vastaa YouTube-videolla tai Instagram-stooreissa yleisön lähettämiin kysymyksiin. Tällaisilla kysymys–vastaus-jutuilla on pitkät perinteet journalismissa ja ne ovat löytäneet tiensä myös someen. Somessa kysymys–vastaus-juttuja voidaan toteuttaa myös esimerkiksi Facebook- tai Instagram-liveissä.
- Storytime tarkoittaa videota, jossa henkilö voi kertoa pitkästikin omista kokemuksistaan tai oman elämäntarinansa. Perinteisessä journalismissa tämän lähin vastine ovat laajemmat henkilöjutut. Journalismiin liittyy kuitenkin vahvasti ajatus toimittajasta kuratoijana, eli sisällön portinvartijana. Niinpä journalistisessa storytimessa toimitus ei voi antaa ei-journalistiselle henkilölle lupaa höpöttää ihan mitä vain, vaan julkaisu on pitänyt suunnitella yhdessä toimituksen kanssa, Journalistin ohjeita noudattaen.
- Herkkubattlessa vertaillaan esimerkiksi erilaisia makeisia keskenään. Myös journalismissa erilaiset arviot ja vertailut, joissa raati arvioi vaikkapa kaupasta löytyvät mämmit, on tuttu juttutyyppi.
- Somessa julkaistavat uutiskoosteet vastaavat paperilehden etusivua tai lyhyttä radion uutislähetystä. Uutiskoosteet julkaistaan tyypillisesti Instagram-stooreissa niin, että toimittaja avaa lyhyesti, mistä kussakin uutisaiheessa on kyse. Uutiskoosteista on myös kyse sähköpostilla lähettävissä uutiskirjeissä, joihin on koottu tietyn toimituksen, esimerkiksi tieteen tai politiikan, keskeiset uutiset viikon ajalta. Osa uutiskirjeistä kootaan automaattisesti, eli algoritmi nostaa niihin esimerkiksi kaikki tietyllä tunnisteella merkityt jutut.
- Selittävällä videolla (explainer video) jokin vaikea uutisaihe tai ilmiö, kuten esimerkiksi soteuudistus, pyritään selittämään mahdollisimman yksinkertaisesti. Tällainen video voidaan julkaista esimerkiksi Instagram-stoorissa tai YouTubessa.
- Instagram-stooreissa tai Facebookissa voidaan julkaista myös pidempiä minidokumentteja, jotka vastaavat pidempiä artikkeleita. Kansainvälisistä medioista muun muassa National Geographic julkaisee tällaisia pidempiä, journalistisia stooreja Instagram-tilillään säännöllisesti. Minidokumentit voivat toimia myös markkinointina pidemmälle artikkelille, joka on luettavissa median omilta sivuilta.
- Uutisvisat ja erilaiset totta vai tarua -kyselyt (true or false, fact or fiction) toimivat erityisesti Instagram-stooreissa, joissa yleisö voi antaa oman vastauksensa.
Vuorovaikutusta ja parasosiaalisuutta
Yksi keskeisistä sosiaalisen median elementeistä on vuorovaikutteisuus: sosiaalisessa mediassa yleisö pääsee kommentoimaan journalismia, ehdottamaan juttuaiheita sekä parhaimmillaan myös osallistumaan juttujen tekoon. Ilmiötä, jossa yleisö ikään kuin luulee olevansa aidossa vuorovaikutuksessa mediahahmon kanssa, kutsutaan parasosiaalisuudeksi ja se on hyvin tyypillistä esimerkiksi tubettajien ja näiden yleisön välillä.
”Perinteisesti journalismissa on ollut tapana, että juttu alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen. Sosiaalisessa mediassa [taas] kaikki on keskeneräistä virtaa ja väläyksiä, jossa tarinat kasvavat ja keskustelut jatkuvat.”
Anni Lintula, johtaja, nuorten mediat, A-lehdet
Siinä missä esimerkiksi tubettajat vastailevat ahkerasti yleisön kommentteihin ja ovat sitä kautta vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, ei monissa perinteisissä mediataloissa ole vastaavaa vuorovaikutuksen perinnettä. Yksittäisillä toimittajilla on harvemmin työajan puitteissa mahdollisuutta vastailla lukijoiden kommentteihin sosiaalisessa mediassa samalla tavalla kuin tubettajilla.
Parhaimmillaan sosiaalisessa mediassa juttu muuttuu yksittäisestä artikkelista prosessiksi, jonka kaikissa vaiheissa yleisö on mukana. Siinä missä perinteisessä mediassa artikkeli hiotaan alusta loppuun valmiiksi toimituksessa ja jatkojuttujenkin aiheet on usein valmiiksi mietitty, sosiaalisessa mediassa juttuprosessi elää yleisön toiveiden ja tarpeiden mukana.
Esimerkiksi nuorten lehti Demissä monet jutut toteutetaan niin, että yleisö on mukana jutun ideoinnissa, kysymysten miettimisessä ja usein jopa lopullisessa toteutuksessa. Pitää kuitenkin muistaa, että journalistista päätösvaltaa ei journalistin ohjeiden mukaan tule koskaan luovuttaa toimituksen ulkopuolelle, eli toimitus on se, joka viime kädessä päättää ja on vastuussa journalistisista sisällöistä, myös omassa sosiaalisessa mediassaan.
”[Demissä] journalismi syntyy usein yhdessä nuorten, asiantuntijoiden ja toimittajien kanssa, jolloin myös prosessi journalismin taustalla muuttuu.”
Essi Rundgren, somestrategi, Demi
Kuva ja ääni ovat isossa roolissa
Sosiaalisessa mediassa kuvalla ja äänellä on tekstiä suurempi rooli. Juttu, joka on sanomalehdessä tai verkossa pitkä teksti, voi sosiaalisessa mediassa toimiakin paremmin lyhyinä Instagram-stooreina tai napakkana Facebook-videona.
Sosiaalinen media – ja verkkojutut ylipäänsä – mahdollistavat myös aiempaa paremman analytiikan, eli yleisön käyttäytymisen analyysiin. Somessa voidaan seurata hyvinkin tarkasti, minkälaiset julkaisut kiinnostavat lukijoita, kuinka pitkään julkaisujen parissa vietetään ja millaisia juttuja kommentoidaan. Parhaimmillaan analytiikka auttaa tekemään parempaa ja kiinnostavampaa journalismia, pahimmillaan se johtaa siihen, että aiheet ja käsittelytavat typistyvät, kun juttuja tehdään liikaa analytiikan ehdoilla.
Paperinen lehti tai sanomalehden verkkosivut ovat julkaisualustoja, joita mediatalot hallitsevat itse. Ne päättävät omien periaatteidensa, Journalistin ohjeiden ja lainsäädännön puitteissa, mitä sisältöjä ne julkaisevat. Sosiaalisen median julkaisualustat taas kuuluvat kansainvälisille suuryrityksille, sellaisille kuin Facebook (mm. Facebook, Instagram, Snapchat), Google (mm. YouTube) ja Twitter. Jos ne pitävät jotakin juttua omien periaatteidensa vastaisena, ne voivat estää sen julkaisun. Niiden monimutkaiset algoritmit myös sääntelevät sitä, mitä julkaisuja kenellekin käyttäjälle näkyy. Toisaalta samaan aikaan sosiaalisen median kautta on mahdollista tavoittaa huomattavasti laajempi yleisö.
Journalistiset pelisäännöt pätevät myös somessa
Sosiaalisessa mediassa julkaistuun journalistiseen sisältöön pätevät aivan samat pelisäännöt kuin perinteisessä paperilehdessä tai sanomalehden verkkosivuilla julkaistuihin juttuihin. Julkaisijalla on aina journalistinen vastuu itse julkaistuista jutuista, faktojen pitää olla kohdillaan ja jutun teossa ja julkaisussa tulee noudattaa Journalistin ohjeita.
Jos tubettaja julkaisee omalla kanavallaan videon, jossa hän kertoo näkemyksiään ilmastonmuutoksesta, ei se vielä ole journalismia. Mutta jos video on käynyt läpi journalistisen prosessin, eli kaikki sen faktat on tarkistettu ja se on käsikirjoitettu yhdessä esimerkiksi toimittajan ja tuottajan kanssa ja se julkaistaan jonkin Journalistin ohjeisiin sitoutuneen mediatalon kanavalla, se on journalismia.
Usein julkaisijan perusteella voikin somessa helpommin tunnistaa, onko kyseessä journalismia. Jos julkaisija on Journalistin ohjeisiin sitoutunut media, esimerkiksi sanomalehden Instagram-tili, on julkaisukin yleensä journalismia. Se, onko se hyvää vai huonoa journalismia, on sitten oma lukunsa.
Toimittajan monet roolit
Sosiaalinen media on jossain määrin muuttanut käsitystä siitä, millainen toimittajan pitäisi olla. Sosiaalisessa mediassa uskottavuus perustuu pitkälti henkilöbrändiin, vuorovaikutukseen ja siihen, että toimittaja on oman seuranta-alansa asiantuntija, joka myös ottaa kantaa. Perinteisesti toimittajiin on kuitenkin totuttu yhdistämään tietty puolueettomuus ja objektiivisuus. Näiden ristiriitojen välillä monet toimittajat tasapainoilevat sosiaalisessa mediassa.
Lähes kaikki toimittajat ovat somessa, osa aktiivisemmin, osa passiivisemmin. Osa käyttää sitä töissä ja vapaa-ajalla, osalle se on töihin liittyvä pakollinen paha, osa taas haluaa pitää sen puhtaasti henkilökohtaisena, omaan vapaa-aikaan liittyvänä mediana. Monilla mediataloilla on ohjeistuksia siitä, miten niiden työntekijöiden toivotaan käyttäytyvän somessa. Näiden ohjeistusten ajatus on, että toimittaja edustaa aina työnantajaansa, myös henkilökohtaisella sometilillään.
Aktiivisimmilla ja suosituimmilla toimittajilla on esimerkiksi Twitterissä tai Instagramissa verifioidut eli varmistetut tilit. Tämä tarkoittaa, että Twitter on tunnistanut, että tili kuuluu juuri kyseiselle toimittajalle eikä ole valetili. Sama toimii myös Facebookissa, jossa tunnetuilla toimittajilla on usein omat sivunsa. Parhaimmillaan toimittajan omalla sivulla tai tilillä voi olla enemmän seuraajia kuin tämän työnantajalla. Tällaisessa tilanteessa toimittajalla on vahva henkilöbrändi. Se tarkoittaa, että yleisö on oppinut tunnistamaan toimittajan ja tämän tavan kirjoittaa ja haluaa seurata sosiaalisessa mediassa nimenomaan kyseistä toimittajaa.
Toimittajat toimivat somessa monella eri tavalla. Osa toimittajista on aktiivisia keskustelijoita, jotka ottavat kantaa ajankohtaisiin aiheisiin ja toimivat myös oman alansa asiantuntijoina. Osa toimittajista taas toimii somessa enemmän keskustelun mahdollistajina: he kysyvät kysymyksiä ja seuraavat keskustelua, mutta eivät välttämättä itse osallistu siihen aktiivisesti. Toimittajien some-tilit voivat toimia myös ikkunoina toimittajan työhön: osa toimittajista julkaisee tileillään esimerkiksi kuvia juttukeikoiltaan tai kertoo, millaisia kysymyksiä he pohtivat juttuja tehdessään.
”Journalismin yksi keskeinen tehtävä on yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen ja se tapahtuu mitä parhaiten sosiaalisessa mediassa.”
Anni Lintula, johtaja, nuorten mediat, A-lehdet
Tätä tekstiä varten on haastateltu A-lehtien nuorten medioiden johtajaa Anni Lintulaa sekä Demi-lehden somestrategia Essi Rundgrenia. A-lehdet julkaisee Demiä.
)
