Kolumni on teksti, jossa toimittaja kertoo oman mielipiteensä tai näkemyksensä jostain aiheesta. Vaikka kolumni on mielipiteellinen teksti, koskevat sitä samat journalistiset perusperiaatteet kuin muitakin journalistisia juttutyyppejä. Esimerkiksi kaikkien kolumnissa esitettyjen väitteiden pitää olla totta.
Vaikka kolumni onkin mielipiteellinen teksti, on siinä myös lupa pohdiskella. Toimittajan ei tarvitse välttämättä esittää kolumnissa yhtä selkeää mielipidettä vaan hän voi tarkastella aihetta useista eri näkökulmista ja tuoda esiin aiheeseen liittyviä ristiriitoja.
Kolumni ei kuitenkaan yleensä ole kovin pitkä teksti. Jos kolumni on oikein pitkä tai pohdiskeleva, muistuttaa se enemmän esseetä tai analyysiä kuin kolumnia. Hyvin lyhyttä, uutista kommentoivaa kolumnia kutsutaan joissain lehdissä kommentiksi.
Kolumnissa kirjoitustyyli on vapaa. Kolumni voi olla hyvinkin asiallista ja uutismaista kieltä tai sitten toimittaja voi kirjoittaa kolumnin kepeällä ja leikkisällä tyylillä. Mikäli kolumnin tyyli on oikein vapaamuotoinen ja leikittelevä, on teksti jo lähellä pakinaa.
Kolumnin aihe voi olla oikeastaan mikä tahansa. Kolumni voi liittyvä johonkin ajankohtaiseen aiheeseen, se voi kommentoida toimittajan omaa elämänpiiriä tai nousta esiin toimittajan seuranta-alueesta. Kolumni on yksi keino tuoda julkisuuteen sellainen aihe, joka ei välttämättä ylittäisi uutiskynnystä.
Kolumnissa kirjoitustyyli on vapaa. Kolumni voi olla hyvinkin asiallista ja uutismaista kieltä tai sitten toimittaja voi kirjoittaa kolumnin kepeällä ja leikkisällä tyylillä. Hyvin leikittelevä teksti on jo lähellä pakinaa.
On tärkeää, että mielipiteet erottuvat tosiasioista
Monet mediat käyttävät ulkopuolisia kolumnisteja. Se tarkoittaa, ettei kolumnin kirjoittaja ole muuten töissä kyseisessä mediassa, mutta media ostaa kirjoittajalta säännöllisesti kolumnitekstin. Kun ulkopuolisen kolumnistin juttu julkaistaan journalistin ohjeisiin sitoutuneen median verkkosivuilla tai paperilehdessä, koskevat sitä samat journalistiset vaatimukset kuin muitakin juttuja.
Ulkopuoliset kolumnistit eivät aina ole toimittajia, vaan he voivat olla oman alansa asiantuntijoita. Yleensä ulkopuolisilla kolumnisteilla on jokin aihealue, jota he seuraavat ja josta he kirjoittavat kolumneja tai heidän kirjoitustyylinsä on muuten tunnistettava. Joissain medioissa ulkopuolisia kolumnisteja kutsutaan blogisteiksi. Kolumni kuitenkin eroaa blogista siinä, että blogissa keskeisessä roolissa on vuorovaikutus yleisön kanssa. Kolumnin kirjoittaja harvemmin vastailee lukijoiden kommentteihin samalla tavalla kuin blogisti.
Koska kolumnissa kuuluu voimakkaasti toimittajan oma ääni, liittyvät kolumnitkin ilmiöön, jotka kutsutaan toimittajien henkilöbrändäytymiseksi. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa yleisö oppii tunnistamaan toimittajan ja tämän tavan kirjoittaa. Ihmisillä voi olla suosikki- ja inhokkikolumnisteja, joiden kanssa he ovat yleensä asioista samaa tai eri mieltä.
On tärkeää, että mielipiteellinen tai toimittajan oman näkökulman sisältävä kolumni erottuu esimerkiksi muusta uutissisällöstä. Journalistin ohjeissa (JO 11) velvoitetaan, että yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä. Niinpä kolumnin otsikossa mainitaan yleensä heti alkuun sana kolumni. Kolumnissa on myös yleensä kirjoittajasta otettu kolumnikuva, joka erottaa jutun muusta sisällöstä. Joissakin medioissa kolumnissa voidaan lisäksi käyttää muusta sisällöstä poikkeavaa kirjasintyyppiä eli fonttia. Kolumnissa käytetään harvoin grafiikkaa tai muuta kuvituskuvaa.
Journalistin ohjeissa velvoitetaan, että yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä.
)
