Virallisesti sana gallup tarkoittaa mielipidetutkimusta, jolla kysytään laajan yleisön näkemystä ja joka on tilastollisesti pätevä, eli sen tulokset ovat yleistettävissä.
Journalistisessa arkikielessä gallupilla viitataan sen sijaan usein pienelle joukolle (usein vain 3–5 vastaajaa) tehtyyn yhdestä tai muutamasta kysymyksestä koostuvaan kyselyyn. Kysely julkaistaan yleensä niin, että lehdessä on kasvokuvat kaikista vastaajista ja kuvien yhteydessä lyhyt kommentti jokaiselta vastaajalta. Tällaisella gallupilla ei väitetäkään olevan varsinaista uutisarvoa eikä se kerro, mitä suuri väkijoukko asiasta ajattelee. Ennemminkin gallup on keino elävöittää lehteä, nostaa esiin tavallisia lukijoita ja tuoda esille satunnaisten ihmisten näkemyksiä aiheesta.
Gallup on keino elävöittää lehteä, nostaa esiin tavallisia lukijoita ja tuoda esille satunnaisten ihmisten näkemyksiä aiheesta.
Gallupissa voidaan kysyä ihmisten näkemyksiä johonkin isoon yhteiskunnalliseen kysymykseen tai sitä voidaan käyttää tavallisissa, arkisissa aiheissa. Gallupin vastaajat ovat yleensä kadulta satunnaisesti poimittuja henkilöitä. Gallupin vastaajajoukkoa voidaan halutessaan rajata esimerkiksi nuoriin.
Lue lisää: Televisiossa puhutaan vox popista
Televisiotoimittajat käyttävät termiä vox pop, kun he tarkoittavat satunnaisten vastaantulijoiden kanssa tehtyjä lyhyitä haastatteluja. Termi tulee latinan sanoista vox populi, kansan ääni. Useat toimittajat eivät pidä gallupien tai vox popien tekemisestä, sillä ihmisiä on yllättävän vaikea saada kadulla pysäytettyä haastatteluun. Varsinkin, jos aihe on hankala tai kysymys huonosti muotoiltu, voi toimittaja joutua etsimään haastateltavia kadulta pitkäänkin.
Tilastollisia gallupeja tehdään muun muassa puolueiden kannatuksesta
Tilastollinen gallup ei suoranaisesti ole oma juttutyyppinsä vaan enemmän tiedonkeruun tapa ja uutisaihe. Gallup-uutisoinnissa on kuitenkin hyvin vakiintuneita piirteitä, kuten esimerkiksi grafiikan käyttö sekä gallupin ominaisuuksien, kuten vastaajien määrän ja virhemarginaalin kertominen jutussa. Näin ollen gallup-uutisia voi melkeinpä ajatella omana juttutyyppinään.
Tyypillinen esimerkki gallupeista on suurelle joukolle vastaajia erityisesti vaalien alla tehdyt puolueiden kannatuskyselyt. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla gallupeja seurataan herkeämättä. Gallupien tekeminen ja analysointi vaativat tilastotieteiden osaamista.
Isot gallupit ja niiden tulosten analyysi ostetaan usein toimitusten ulkopuolelta, kyselytutkimuksiin erikoistuneilta yrityksiltä. Niillä on tilastollista osaamista ja ne pystyvät varmistamaan, että gallupin otanta on tarpeeksi laaja ja monipuolinen ja että sen tulokset ovat luotettavia.
Mediat tilaavat myös itse kyselyitä ja tekevät niistä uutisia. Lisäksi uutisoidaan myös esimerkiksi järjestöjen ja yritysten tekemistä gallupeista, jos niissä on ollut tarpeeksi vastaajia ja niiden tulokset ovat tilastollisesti päteviä.
Kysymysten huolellinen muotoilu on olennaista
Oli kyseessä sitten tilastollisesti pätevä, tuhannen vastaajan gallup tai satunnaisten vastaantulijoiden kanssa tehdyt lyhyet haastattelut, on kysymysten muotoilu ja aiheiden valinta tärkeää. Jos kysymys on liian vaikea tai aihe turhan monimutkainen, ei siihen saa hyviä vastauksia. Voi myös pohtia, kannattaako ihmisiltä kysyä mielipidettä esimerkiksi jostain monimutkaisesta EU-direktiivistä, jos he eivät tiedä, mistä direktiivissä on kyse.
Gallupeita on myös kritisoitu siitä, että ne pakottavat antamaan yksioikoisia vastauksia joskus hyvinkin monimutkaisiin kysymyksiin. Vastauksista nostetaan usein esiin kärjekkäimmät ja kiinnostavimmat ja epäilylle tai pohdinnalle jää vähemmän tilaa. Joskus myös se, ettei osaa sanoa tai ettei ole varma jostain asiasta, on oikein perusteltu ja hyvä vastaus.
)
