Journalismissa faktojen tulee olla aina kohdallaan. Journalistin ohjeet velvoittavat totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen ja siihen, että olennaiset asiavirheet pitää oikaista.
Sen lisäksi, että faktapohjaisuus on journalismin perusoletus, tehdään välillä myös juttuja, joissa keskitytään nimenomaan faktojen tarkistamiseen. Esimerkiksi vaalien alla monet toimitukset tekevät juttuja, joissa tarkistetaan, pitävätkö poliitikkojen väitteet paikkansa. Yhdysvalloissa tämän tyyppisillä jutuilla on pitkät perinteet. Aina kaikkia väittämiä ei kuitenkaan voi pakottaa yksinkertaiseen totta vai tarua -muottiin. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi siitä, miten jotain tilastoa tulkitaan.
Faktoja voidaan tarkistaa monella eri tavoilla. Tietoja voidaan tarkistaa esimerkiksi asiakirjoista, erilaisista viranomaislähteistä ja rekistereistä, virallisista dokumenteista ja viesteistä.
Journalismissa faktojen tulee olla aina kohdallaan.
Faktantarkistus koskee myös kuvia
Faktantarkistus ei koske pelkästään tekstiä vaan myös videoita, valokuvia ja kuvakaappauksia sekä ääninauhoja. Nykyinen teknologia mahdollistaa myös hyvin luotettavilta vaikuttavat kuva- ja videomanipulaatiot.
Ennen kuin toimitukset julkaisevat videoita ja valokuvia tai kuvakaappauksia esimerkiksi sosiaalisen median julkaisuista tai yksityisistä viesteistä, niiden pitää varmistaa, että julkaistava materiaali on varmasti aitoa.
Faktan tarkistuksella voidaan tarkoittaa myös journalististen juttujen sisäistä faktojen tarkistusta. Tällöin jutun jokainen faktaväite käydään läpi ja tarkistetaan.
Yhdysvalloissa monilla lehdillä on erillinen faktan tarkistus -osasto, joka käy juttuja lause lauseelta läpi ja tarkistaa, pitävätkö jutun väitteet paikkansa. Perusteelliseen faktantarkistukseen voi mennä viikkoja.
Kun juttuun kuitenkin syystä tai toisesta päätyy asiavirhe, se tulee Journalistin ohjeiden mukaisesti oikaista. Oikaisu tehdään siinäkin tapauksessa, että virhe olisi ollut haastateltavan sitaatissa, sillä lehti on itse vastuussa julkaisuistaan.
Joskus faktojen tarkistus pettää pahasti. Näin käy esimerkiksi silloin, jos toimittajat luottavat liiaksi haastateltavan kertomukseen eivätkä pyri tarkistamaan haastateltavan väitteitä mistään muualta. Vuonna 2012 suomalainen media kertoi laajasti 15-vuotiaasta tytöstä, joka oli tehnyt koulukiusaamisen takia itsemurhan. Kaikki tiedot tytöstä ja tämän kohtalosta perustuivat tytön perheen tuttavan kertomuksiin. Lopulta kävi ilmi, ettei koko tyttöä ollut olemassa.
Lue lisää: Enkeli-Elisa (Wikipedia) ja Journalistin ohjeet
)
